Euroopan unionin alueella on liikaa lapsia, nuoria ja vanhuksia, jotka voivat huonosti. Hyvinvoinnin vahvistaminen edellyttää hyvien käytäntöjen levittämistä koko unionialueelle, vaikka sosiaalipolitiikka sinänsä onkin vielä kansallisen päätöksenteon piirissä. Ihmisten hyvinvoinnin turvaaminen ei ole niin ristiriitainen asia, kuin poliittisessa keskustelussa usein väitetään. Europolitiikan täytyy päästä eroon auttamattoman vanhanaikaisesta ja pikkumaisesta valta- ja reviiripolitiikasta ja kyetä luomaan sellainen unioni, jonka jäsenillä on yksinkertaisesti hyvä olla.

Kasvatustieteilijänä kannan huolta siitä, että käytännön koulutyön ja opetussuunnitelmien tasolle ei ole vielä pystytty viemään sitä, miten koulutamme mobiilimaailmassa kasvavia lapsia ja nuoria. Meidän pitäisi kyetä antamaan tälle sukupolvelle välineet elää onnellista aikuisuutta sellaisessa sosiaalisessa ympäristössä, jota meidän on vaikea edes kuvitella. Tämä ei ole kansallinen kysymys, vaan asia, joka ansaitsee paljon huomiota koko maanosan laajuisessa päätöksenteossa.

Haluan olla sen europarlamenttiryhmän jäsen, joka suhtautuu kaikkein päättäväisimmin ilmasto- ja talouskriisin ratkaisemiseen kestävillä tavoilla.